Vihdoin(!!) sain otettua itseäni niskasta kiinni ja aikaiseksi rustata tänne pitkästä aikaa :D Hassua kuinka tuntuu siltä, ettei tällä välillä ole tapahtunut mitään kirjoittamisen arvoista - ja toisaalta taas olisi niin paljon kerrottavaa!
Mutta, jos vaikka aloitetaan uutisista! Nimittäin, tässä hiljattain on varmistunut tieto siitä, että kesän alussa Rabbe vaihtaa tallipaikkaa. Odotan innolla uuden paikan hienouksia, kuten esimerkiksi maneesia, estekalustoa, valmennuksia.. Ne, kun ovat vallan uutta meille maastossa rymyäjille :D Vain aika näyttää, mitä siitä tulee, mutta ehkä tulevaisuudessa tänne blogiinkin ilmestyy enemmän juttua "ihan oikeasta treenistä" ja kilpailuistakin!
Toinen puoli tässä tallinvaihdoksessa on se, että vähän masentaa jättää nykyinen upea paikka ihanine ihmisineen taakse. On meinaan ollut loistavat kahdeksan kuukautta! No, voihan se vielä olla, että routa porsaat kotiin ajaa.. tai meidän tapauksessa varmaan nälkä ;)
Nyt voisin fiilistellä tätä päivää ja palata myöhemmässä kirjoituksessa aikaisempiin tapahtumiin.
Oltiin meinaan tänään ponin kanssa ihan extreme-lenkillä! Eivätkä jännimmät kohdat tietenkään tallentuneet kameralle mutta kerrompa silti :D
Lähdin tosiaan Rabella maastoon ilman satulaa ja ensimmäinen kohtaamamme koettelemus olivat viisi pientä vielä palavaa nuotiota, joista nousi savua. Notskeissa poltettiin roskia ja ne oli aseteltu kapean tien molemmin puolin = olin varma ettemme pääse puusta pitkälle. Mutta mitä vielä, reipas poni vain mennä tallusteli liekkien välistä! Ja matka jatkui..
No, eipä päästy kovin kauas nuotioista, kun vastaan tuli tallin omistaja mönkkärillä peräkärry perässään. Kuvittelin jo mielessäni kuinka Rabbe kimpaisee alta pois takaisin tallipihaan.. Ja väärässä olin taas. Poni ei korvaansa letkauttanut mokomalle pörisijälle.
Seuraavana esteenä vuorossa oli koko tien levyinen täysin mustaa mutaa täynnä oleva lätäkkö. Mieleni teki alkaa laulaa "Edessä on suo; märkä, upottava suo. Sitä ei voi ylittää, sitä ei voi alittaa, sitä ei voi kiertää..täytyy mennä lävitse!" ja sittenhän mentiin. Rabbe otti kaiken ilon taas irti...
Ja voi kyllä, rapa roiskui..! Tämän meidän "suon" jälkeen matka jatkui pellon kautta metsään. Reipas kuvaaja samoili perässä :)
Edellisistä alimman kuvan metsätie vei meidät seuraavalle pellolle, missä maisema oli suorastaan houkutteleva. Kevään ilta-auringossa omalla hevosella ilman satulaa, voiko parempaa fiilistä olla?
Ja jotta matkamme ei olisi ollut niin rattoisan raukea, ponin mielestä roskia ulos vievä nainen oli sitten ihan hirrrrveen hurrrrja! Siis mitäs me nyt pienistä notskeista, mönkkäreistä tai syvistä lätäköistä, kun ei nekään meistä.. mutta siis ihan ihminen, hui! No ei sekään loppupelissä niin karmiva ollutkaan ja hienosti ehjinä kotiin selvittiin :)
Tietenkään ei sovi unohtaa uimarikokelaan hienoa pulahdusyritystä mutalätäkköön, minkä ansiosta sain käyttää vielä urhean uiskentelijan suihkussa. Loppumeiningit "pyyhe" päällä, ihan kaikkensa antaneena.
Ensi kertaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti